Yleisön pyynnöstä hiukkasen päivittelen tätä blogiani. On tullut niin pitkä tauko tähän, etten itsekään oikein muista mitä kaikkea on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, mutta hiukkasen jotain kirjailen. Ihan ensteks selityksenä tähän pitkään kirjoitustaukoon on tietty toi mun emäntä. Se nimittäin on tullut entistäkin oudommaksi jälleen. Se alkoi joskus tuossa elokuun näyttelyreissun jälkeen, ehkä syyskuussa tms. Asustelimme siihen aikaan siellä kesämökillä ja välillä siinä naapurimökissä kävi jotain tuttuja nukkumassa pari yötä tai sitten jotkut oli vähän päiviäkin siellä, mutta yleensä me vaan käytettiin sitä emännän nukuttelupaikkana, kun se kävi "kattomassa" telkkaria illalla. No, eihän se mitään siitä nähny, kun kuului selkeesti ottavan tirsoja siinä sohvalla. En tiedä oliko sitten siinä mökissä jotenkin outo se ilma, vai mikä ihme siihen emäntään meni, kun kerran se alko repiä sen mökin seinälautoja irti. Ja mä kyllä yritin Ziggyn kanssa juoksennella ympäriinsä ja estää sen outoja touhuja, mutta mitäs me koirat nyt sille sitten voitiin. Ei mitään. Niin se vaan pyysi lisää väkee sinne ja kaikenmoisia härveleitä ajeli siellä pihalla. Ihmiset hajotti mökkiä ja sit sellanen toooosi iso kaivaja kaiveli kuoppia (huom! ne oli aikas paljon isompia mitä mä kerkesin kaiveleen) ja mä jo kyllästyin vahtimaan niitä tulevia ja meneviä ihmisiäkin, kun niitä lappas kaiken aikaa siellä. Sitten sinne oli kerran ilmestyny myös pari sellasta erilaista miestäkin ja ne oli järjestäny meille koirille ihan älyttömän määrän kannettavia keppejä. Emännän mielestä me kyl kannettiin niitä väärään suuntaan, kun niitäkin se raahas vaan yhteen kasaan, eikä heitelly meille ollenkaan....

Ja tämmöstä touhua se piti siellä kaiken loppuvuotta, niin että mä en oo oikein päässy kisoihin eikä minnekään. Yhen kerran ollaan sentään kisailtu, mutta sinnekin ilmesty yht'äkkiä jotain alaikäsiä naperoita, jotka sotki sitä pihaa minkä kerkes ja emäntä leperteli niille minibelgeille ihan hirveesti. Mä olin melko järkyttyny, voitte uskoo sen! Nyt on sitten sellanen tilanne, että siel mökillä on sentään tehty uudet seinät ja kaikenlaista hommaa, ja ehkä se emäntäkin taas jotenkin rauhoittuu pikkuhiljaa, kun se on sentään muakin vieny hallille sillon tällön. Ja joskus siellä on ollu Suvikin, mut emäntä on varmaan senkin jotenkin eksyttäny, kun on ollu niin outo (siis emäntä). Mä kuulin huhua, että joulunaikaan voin nähdä taas Suvia vähän enemmän. Toivon syvästi, ettei toi emäntä taas sekoo, vaan pitää lupauksensa ja vie meitä koiriakin sinne harkkoihin. Tai onhan se muuten tota Ziggya kuskannu siellä radalla ja välillä se on ollu ihan onnellisena kun Ziggy on kuulemma menny jo aika hyvin (ei kovin uskottava juttu kylläkään). Mäkin oon päässy muutaman esteen hyppeleen sen kanssa, mut se on niin erilainen kun Suvi, että mun täytyy vaan mennä sen kanssa sellasia simppeleitä harkkoja. Ei ninkun mitään vaativuutta, mitä meikäläisenkin taitotaso edellyttäis.

Hauskat joulunpyhät ja toivottavasti joku unohtaa jotain syötävääkin meikäläiselle (kaiholla muistelen viime joulunaikaa, kun Suvi ja Antti jätti mulle sitä ihanaa kierrepullaa :o)

Tassutellaan taas

Vielä mahtui yksi lääkäriepisodi noiden lisäksi meikäläisen kesään, eli kyllä oli tapaturmien täyteinen kesä 2008. Kun saatiin toi kynsivamma kuntoon, niin kerkesin sentään Agirodussa kisaan, mutta sen jälkeen kun harkattiin, niin lähti palanen anturasta veke ja taas meikäläinen pistettiin saikulle. Nyt mä kävinkin sitten tapaamassa noita Eläinlääkäriasema Helmen lääkäreitä vuorostaan ja siellä pistettiin sitten antura kuntoon. Vihdoin viimein mä pääsin sitten kisaamaan noissa kotikentän kisoissa 9.8. ja vähän mua kyllä hengästytti. En meinannu millään pysyä Suvin perässä, mutta kun kaikkeni yritin nin kyllähän mä pysyin kuiteskin. Mä olin nyt kuulemma hyvä, kun odottelin lähtölupaa aitojen takana niin kauan kun Suvi mua kutsu. (vaikka mulle tuli vähän kiiruumpi, mut parempi olla sille mieliks, ettei se katoo taas pitkäksi aikaa jonnekin).

Nyt sitten viime viikonloppuna meikäläinen pakattiin autoon Ziggyn ja sellasen Disa-issikan kanssa ja Make ajoi meidät tän Suomen pääkaupunkiin ja jätti meidät sinne. Me sitten mentiin sellaseen veden päällä kulkevaan alukseen ja siirryttiin kuulemma Tallinnaan. Meillä oli passit ja kaikki. Mä muistelen kyllä hämärästi käyneeni joskus ennenkin siellä. Mut nyt oli erilaista, tai niin mä luulin. Mä näin siellä agilityesteet, mutta ei Suvia missään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että toi Ziggy pääsi sinne radalle ja sen jälken emäntä raahasi meikäläisen sellaseen näyttelykehään juoksemaan ympyrää. Ei mitään aitoja tai putkia tai muuta kivaa. Vaan hihnassa juostiin ja sitten semmonen naisihminen kävi vähän rapsuttelemassa ja taputtelemassa. Ilmeisesti musta meinataan tehdä joku terapiakoira, että ihmiset saa hyvän mielen kun taputtelevat mua. Emäntä oli kuitenkin yhtä hymyä kun se naisihminen (tuomari kuulemma) anto sille sellasen vaaleenpunasen nauhan ja jonkun pahvinpalan. Emäntä tiedotti kaikille että mä olen joku Tallinnan KV:n ROP VET. Outoa että tommosista kirjaimista voi olla nin ilonen. Ja kun mä teen nopeita ja omasta mielestäni oikein taidokkaita suorituksia agissa ja siitä tulee kirjainyhdistelmä HYL, niin siitä ei olla yhtään ilosia. Perin kummallista

Lääkäristä lääkäriin

Vähän on meikäläinen nyt tässä heikossa hapessa. Olen nääs joutunut sellaisten eläinlääkäreitten kanssa tekemisiin ja todennut, että melkein aina (nytkin kaksi kolmesta kerrasta) kun sellaisen eläinlääkärin näkee tulee tosi väsyneeksi. (ellei ole jo valmiiksi). Tässä jokunen aika takaperin, vietettiin vähän Tikrun ja Ziggyn kanssa kesäkauden avajaisia mökillä ja pistettiin ihan kilpajuoksuks useampaan kertaan siellä rantapolulla ja mökkien ympärillä. Mä sitten vähän jo hiljensin vauhtiani enkä menny enää niitten porukkaan, kun alko väsyttään. Sitten kuulin jossain vaiheessa kun emäntä huuteli mua ja tassuttelin sen luo, mutta sillon mulla oli vähän huono oli ja menin aika hitaasti sinne. Emäntä huolestu ja ne sen Marikan kans syöksy mun luo ja alko tutkiin mun suutani. Ja kuulin hämärästi, että ne soitteli sinne eläinlääkäripaikkoihin. Jonnekin ne ei päässy mut sitten tonne Vethausiin sitten lähdettiin. Se Marika ajoi ja täytyy sanoa, että en kysyis siltä, että tunteeko se Mika Häkkistä..... Mun oli pakko nousta kesken matkan istumaan ja tutkaileen, joko se hurja kyyti päättyy. Päästiin kyllä tosi nopeesti perille. No mä jo kyl kävelin ihan ite sinne lääkärihuoneeseen. Siellä oli sitten taas semmonen Anssi, jonka muistan hämärästi tavanneeni aikaisemminkin mutta silloin mua alkoi melko pian väsyttään ja näin kävi nytkin. Tää Anssi oli sitten emännälle kertonu, ettei mussa ole mitään selkeetä vikaa, mutta olis hyvä tutkituttaa mun sydän, kun olen kuulemma aktiivinen koira ;D. No emäntä teki työtä käskettyä ja tilasi ajan sellaselle kardiologille tonne HauMau:hun. Siellä mua ei ruvennu väsyttään , vaikka tapasin sellasen Taru Kangasniemen. Se laitto muhun kaikenlaisia johtoja ja hiero mua sellasella laitteella. Se olis ollu ihan mukavaa muuten, mutta piti seistä sellasella pöydällä ja mua vähän epäilytti koko touhu. Sinne Helsinkiin mua sit kuskaskin tuttu ja turvallinen Make-kuski. No tää Taru kerto sitten että mun sydän on erinomasessa kunnossa ja emäntä näytti tosi helpottuneelta.

No sitten seuraava lääkäri jonka tapasin oli taas sellanen Juha Virolainen ja se laitto mun jalkaan hienon punasen paketin, kun mun kynsi meni ihan vinksalleen, kun vähän yritin jarruttaa ottaessani frisbeetä kiinni. On ne niin heikkoja noi kynnet. Nyt mul on vähän aikaa tällänen hieno punanen paketti jalassa

Viikonlopun kuulumisia

Nyt olikin vallan outo viikonloppu. Oleiltiin vaan ihan kotimaisemissa eikä päästy minnekään kisoihin tai vastaaviin bileisiin. Itse asiassa meikäläinen jätettiin kotiin kaksin Ziggyn kanssa, eikä mitään tekemistä... No ajattelin vähän näyttää Ziggylle, että ei sitä aina tarvii odottaa valmista pöytään. Ja tuumasta toimeen. Lähdin tutkintakierrokselle keittiöön. Siel oli harmittavasti korjailtu kaikki herkut jonnekin piiloon, mutta vihdoin viimein haistoin lievää tomaatin tuoksua työpöydältä. Ja kun kohotin tassuni siihen pöydän reunalle niin juu. Siellä tönötti tomaattipussi täynnä herkullisia tomaatteja. Mut se oli laitettu ihan tosi kaus sinne pöydän takareunalle ja siinähän sitten meikä joutu tekemään ruokansa eteen töitä oikein kovasti. Siinä lensi yks leikkuveitti lattialle pöydän alle ja leikkuulautakin putosi melkein mun takatassulle, mut ehtisin hypätä sivuun. Sen jälkeen reitti olikin melko selvä ja just ja just yletyin siihen pussinkulmaan hampaillani. Hivutin sen sitten varovasti siihen pöydän reunalle ja otin paremman otteen pussista. Sieltä putosi joku tomaatti kyydistä, mutta jätin sit ne Ziggylle, kun se on nin pieni, ettei millään yltä työpöydälle omin avuin. Ja vein sitten sen pussin tonne kammarin lattialle ja nautiskelin siellä omassa rauhassani ne tomaatit. No sitten siinä olikin mukava lepäillä sen jälkeen kunnes emäntä kömpi takas kotiin. Mä menin sitä iloisesti vastaan mut jäin sit eteiseen, kun näin sen kävelevän keittiöö kohti. Ziggy tyhmänä juoksi sen kanssa keittiöön ja kuulin, kun emäntä alko kysellä, että kukas täällä on riehunu. Ja kun kurkkasin sinne, niin emäntä osotteli sormellaan sitä melkein mun varpaille pudonnutta leikkuulautaa (ajatteli varmaan että mitä vahinkoo se olis saanu aikaseks jos ois osunu). No koska se tuntui olevan huolissaan, niin ajattelin ilahduttaa sitä tempulla joka aina tepsii siihen. Meinaan saan aina palkkaa yleensä kun tuon sille jotain. Niinpä päätin, että haen sen tyhjän tomaattipussin kammarista ja vein sen sitten emännälle. Ja mä arvasin oikein. Emäntä rupes siitä hymyileen ja naureskelikin jonkun verran. Että kyl mä tiedän mistä se tykkää. Se unohti kyl sen palkkaamisen, mut varmaan taas ens kerralla palkkaakin tulee !

Ollaan jo toukokuussa

Ja paljonhan on taas tapahtunut. Jopa niin paljon, että ei kaikkea edes ehkä muista, mutta tässäpä tärkeimmät. Tein sitten taas ton emännän ja Suvin sitten vähän onnelliseks kun sain jonkun 0-tuloksen 4.5.08 omalla kentällä Länderien järjestämissä kisoissa. Suvi vähän tuntu kireeltä ja se ihan käskytti meikäläistä melkosen tiukalla äänensävyllä, niin ajattelin, että nyt lepytetään se kunnolla ja mennään nyt sitten minne se näyttää. En mä kyllä sitä ihan keveesti päästänyt nauttimaan nollasta, vaan tein muutaman piruetin siellä sun täällä, mutta sellasissa paikoissa, että ei ne haitanneet. (tai kuulin mä jotain mutinaa, että olis ollu nopeempi aika, jos olisin edenny ihan suoraviivaisesti, mut se olis ollu nin rasittavan tavallista) "En valmiita reittejä kulje mä en, vain koska sen pitäisi olla niin"
Näyttää siltä, että totta tosiaan toi Ziggy on jääny tänne meikäläisen vaivoiksi ja sitä kuljetetaan jopa agilityssa :( Meikäläistä sitten pidetään autossa sillon ja se tirriäinen saa mennä siellä esteitä, vaikkei edes kunnolla osaa !
Sielt Liedosta ja Turusta on pariinkin otteeseen käyny porukkaa, eikä ne sitä shelttiä oo mukanaan vieneet. Viimeinen vierailu oli viime sunnuntaina klo 5:05 aamulla. Sieltä se julmettu porukka tuli ilmeisesti jotain onnittelulaulua laulaen ja keskeytti meidän lähdön aamulenkille ! Toivat jotain syötävääkin, mut ei tietty meikäläinen siitä mitään kostunu. Kovaa on tämä tervun elämä !

Synttärilahjoja sataa

Hip heijaa ! Meikäläinen onkin nyt sitten 8 v. Eilen emäntä raahasi meikäläisen tuonne PikkuVahtiin ja tietysti oletin, että nyt sitten valkkaan sieltä itelleni jonkun synttärilahjan. Mutta mitä vielä. Ensin mun silmiin tiputeltiin jotain ainetta ja sit mä en pystyny kunnolla näkeen. Ja joku mies tuikki sellasella valolla meikäläistä silmiin. Oli meinaan aika hämmentävä tilanne. Oli kuulemma oikein hyvät silmät meikällä. No sen jälkeen meikäläistä vietiin takas autoon. Kamoon, ei mitään lahjoja. No onneksi emäntä oli ilmeisesti tullu katumapäälle ja se toi sellasen aikas ison luun sinne autoon mulle. Aikani sitä nakerreltuani en enää jaksanu sitä syödä ja kun tiedän millasta peliä meillä pelataan (eli viedään ja tuodaan meikäläistä ja tavaroita miten sattuu ja välillä lahjotellaan jopa sille sheltille, joka myös takapenkin boxissa jotain narskutteli) niin päätin piilottaa sen luunjämän sinne peitteitten väliin. Hähhää eipäs löydä sitä :D! Sitten kun emäntä aikojen päästä tuli hakeen mua kävelylle, se kiljahteli huolestuneen näkösenä, kun mulla oli kuulemma ihan punanen nenä. Meni nääs nahkat vähän rullalle kuononpäältä. Mutta ei haittaa tahtia, sano!

Pitkä tauko katkeaa

Tulipas tähän kirjoitteluun pitkä tauko. Menin ikäänkuin ihan sanattomaksi tossa helmikuun puolivälin tienoilla. Meillä kävi nimittäin silloin taas kylässä se Niina, joka omistaa sen Ziggy-sheltin (joka luulee olevansa tervu :o ). No ei sitä Niinaa kyllä kauheesti sillon viikonloppuna näikyny, kun sen tarvi kuulemma käydä niin monessa paikassa (vaikka minä olin ihan koko ajan kotona !) Ja kaiken huipuksi kun minä sunnuntaiehtoona odottelin, että se vihdoin tulis hakeen sen Ziggyn kotioon, niin emäntä iltalenkin jälkeen rupes hankkiutuun yöpuulle ja Ziggy kans. Se siis JÄI TÄNNE. Voi helkkari mikä muisti sillä Niinalle, unohti oman koirans meille. Vaikka myöhemmin olen kyllä kuullu että emäntä oli menny ehdottelemaan, että Ziggy tulee meille lomalle, kun Niinalla on jotain työ ja opiskelujuttuja. Mä kyllä yritin kaikkeni esim. lenkeillä, että se Ziggy olis eksyny, mut aina emäntä käski hakeen. Olin lähtevinäni ettimään, mutta ajattein, että jos ei voi pysytellä meidän lähistöllä, niin kadokkoon.... :o/. Ei kadonnu, joten jossain vaiheessa sit ajattelin, että voihan se nyt sitten ollakin meillä ja vaik juoksennella mun kans, mut kun mä sitä leikkiin hain, niin se vaan seistä möllötti paikallan ja korkeintaan meni ihan matalaks kun vähän hyppäsin juostessani sen yli :o. Ihme hiippari. On se nykyään jo vähän sit juossukkin mun kaa, mut aika äkkiä se menee ton emännän tykö. Se luopuu leikistä niin helposti.....

Ja mikä muuten melko irvokasta ! Emäntä on ottanu mukaan sen tonne hallille ja päästää sen meneen agilityesteitä. Eihän se edes osaa mennä niitä :o Ei se edes tienny, että putkeen mennään sisälle, vaan juoksi eka siitä päältä. Osaa se nyt jo mennä sentään ja mä joudun oleen siellä häkissä kun emäntä sitä leikittää. Pussin mä opetin sille ite. Juoksin meinaan pussiin ja se tuli perässä ! No sit emäntä taas sulki mut häkkiin.

Onneksi se Suvi on sentään niin järkevä, että se ei sitä minikoiraa mukaansa ota, vaan on hakenu mut vaan mukaansa sinne hallille ja harkannu mun kaa. Ollaan me käyty muutamassa kisassakin, mut se ei kai oo oikein ollut tyytyväinen vaik mä olen yrittänyt päästä mahdollisimman nopeesti sen mukaan siitä lähdöstä. Puhuu jotain et mä oon karannu.... Höh. Pistetääns tähän nyt kuva siitä minikoirasta niin näätten senkin

Agiharkoista ja vähän muustakin

Ihan pikaisesti päivittelen tietoja tänne, jotta kaikki pysyvät kärryillä. Keskiviikkona oli taas agiharkat ja ne itse harkat meni melkosen hienosti vaik ite sanonkin ! Jotain pientä pintaremonttia siellä tehtiin, mutta mä olin nyt tosi kuuliainen (paitsi välillä Aan kontaktilla ei M I L L Ä Ä N pystynyt stoppaan koko vauhtia, mutta hiljensin kyl tosi tehokkaasti ja siitä huolimatta mut käskettiin takas siihen Aalle, ennenko pääsin jatkaan matkaa) ja irtosinkin ekalla kerralla loppusuoralla melkosen hyvin. Mutta kun sitä alettiin sitten jankkaamaa, niin kävin Suville sanomassa, että juokse itekin vähän kovempaa, mitä mua yksin höykytät. No, mut "no hard feelings Suvi, vai mitä ;D". Toista on sitten se eläinrääkkäys, jonka kohteeksi minä ja hyvä ystäväni auspai Peppu jouduttiin. Me kun haluttiin vähän kannustaa kavereita hyvään ratasuoritukseen, niin noi meidän omistajat alkoivat suihkiin meitä päin sumutinpullosta vettä!!! Aikas törkeetä sanon minä. Kyllä me silti välillä koitettiin vähän kajauttaa kannustushaukkuja, mut ei paljon viittitty kun vettä sit heti tuli naamalle. Peppu on muuten kyllä tosi fiksu koira. Se kerto ihan tositarinaa, että sitä pidetään kotona nälässä (kuten myös meikäläistä) ja viikko takaperin sen oli pakko huolehtia itse ateriansa hankkimisesta. Se huomasi tilaisuutensa tulleen, kun yhden caiter Viivin ohjaaja jätti sen Viivin makkarat ihan siihen kuonon eteen (varsinkin kun vähän siirsi sitä kuonoaan). Ja eihän sen Pepun emäntä sit huomannu mitään ennenkun minigrip-pussista roikku pieni suikale Pepun suupielessä. Mut Peppu oli kuiteski kerinny ne makkarat syömään ja pelasti sillä varmaan henkensä nälkäkuolemalta. Ja se Viivi taas on nin pieni koira, ettei se olis tarvinnukkan niitä makkaroita!
Kotona ei meikäläinen ole pahasti ehtiny oleileen, kun eilenkin lähdettiin autolla ajeleen ja päädyttiin sitten tonne Tikrun kotiin. Ja siellähän ihme sembalot oli menossa. Siel oli laatikoita jokapuolella eikä kunnon koirat meinannu saada jalansijaa missään. Ihmiset siellä pisti kaikkee tavaraa laatikoihin ja sitten ne kuljetteli ne laatikot autoon ja taas lähdettiin ajelulle. No sitten päädyttiin sellaseen paikkaan missä en ennen ollu käynny, mut haistelin, että Tikru oli käyny joskus. No sitten ne ihmiset taas kanto niitä laatikoita ja purki ne samat tavarat niistä laatikoista pois mitä ne oli vähän aikaa sitten sinne laittaneet :o. Ei osaa kun ihmetellä tota päättämättömyyttä.
Vähän samanlaista kun noitten lumien kanssa. Niitäkin toi emäntä aina välillä siirtelee sellasella mustalla vehkeellä paikasta toiseen :o. Huh, huh mihin porukkaan olen joutunu.

Nautitaan lumesta

Eilen illalla pääsin vihdoin oikein lumikylpyyn, kun lähdimme tuonne vakilenkillemme. Sinne oli kuorma-autot ajaneet emännälle sopivat kävelyurat ja minä sain sukellella lumessa mielinmäärin. Yritin vähän saada emäntää mukaan leikkiin, mutta eihän se tosikko mitään leikkiin alkanu. Hiukan se onneksi potkiskeli lunta ilmaan ja minä sain nappailla sitä kiinni (siis lumea ;D)
Aamulenkki tehtiin sitten oudompaa reittiä ja käyskenneltiin metsässä ja vähän sitten kaduillakin. Oli tosi hienoa kun ihan kaksin siellä taivallettiin ja nautittiin valkeasta unelmasta hiljaisuudessa.

Talvi tuli

Olipas satanu sitten kerrakseen lunta. Mutta sehän ei tahtia haitannut meikäläisellä. Aamusta heti tehtiin vähän keppiharkkaa, ja kuten oikealla puolella olevasta kuvasta huomaatte, ei haittaa vaikka vähän lumimyrskyn poikasta on ilmassa.

Agiliitoa hallilla

Sainpahan minäkin tälläisen blogin itselleni, kun toi emäntä ei ole saanut aikaiseksi päivittää noita nettisivujani ollenkaan. Pitänee siis itse hoitaa tämä tiedotuspuoli. Meinasi vallan tulla vähän kiirus eilen, kun tätä blogia suunnittelin ja sitten huomattiin, että meidänhän pitäis olla kohta agiharkoissa eikä oo vielä lämmittelyjä tehty. Ja emäntä sitten .... huoh... sen piti kuulemma vielä mennä kotiin vaihtaan vaatteita. Kummallista, ei meikäläisellä ainakaan ole moisia huolia. Sen kun vaan mennään samalla turkilla. Voihan sitä välillä vähän pudotella pois, jos liikaa alkaa kuumuus vaivaamaan.
Niin, siis itse asiaan. Huristeltiin siis JANKK:n harkkahallille ja sitten lähdettiin lenkille. Emäntä valitti jotain, että on niin liukasta kun lumen alla oli jäätä, mutta ei se meikäläistä paljon haitannut. Juoksenneltiin sitten se lenkki siinä ja yht'äkkiä sain nenääni selvän vainun, eli mun bestis Suvi-Tuuli on ihan selvästi paikalla. Mä niin tykkään siitä, kun sen kanssa pääsee liitään tuolla agiradalla ihan kilpaa. Välillä se kyllä jotenkin juuttuu joihinkin pikkuseikkoihin, kuten noiden kontaktien kohdalla. Niitä ei sit saakaan liitää. Ja kepeilläkin se vaatii aina meneen siitä samasta välistä sisään, vaikka mä välillä yritän vähän nopeempaa tyyliä ja jätän pari ekaa keppiä tekemättä. Mut sit se palauttaa mut tekeen taas alusta kaikki. Mun täytynee ruveta sitten tollaseks urautuneeks ja tehdä ne kaikki, jos vaan muistan. Siel radalla vaan tulee välillä niin kiire, kun Suvi juoksee joskus mun edelle, ja pakkohan mun on sit vähän oikoo reittejä. On noi esteet kaatuillu, kun oon vähän mutkia suoristellu, mut oon myös saanu Suvin kiin ! Yks juttu on myös epäreilu teko Suvilta. Se ottaa melki aina etumatkaa kun lähdetään radalle. Se kävelee monen esteen edelle ja sit vasta mä saan lähtee ! Oon mä siihenkin parannusta yrittäny saada, ja olen yllättäny Suvin (iloisesti :o) kun oonkin lähteny sen perään ennenkun se on päässy kovin pitkälle.
Siinä vähän taustaa meikäläisen harrastukseen. Eilen harkat meni aikas hienosti. Mä näytin Suville, että muistin mennä kaikki kepit ihan hienosti, en lennättäny yhtään muurin palasia pitkin hallia ja muutenkin olin melkoisen kuuliaisella päällä. Jotain kääntymisiä vähän piti tarkastella tarkemmin, mutta en oikein tajunnu, miks pitää niin hirveesti mutkitella, kun vauhtia lisäämällä kyllä pääsen Suvin tykö ilman muuta :o.