No kylläpä toi aika kiitää nykyään. On näköjään mennä heilahtanu taas yks vuosi mun kirjoituksista. Tällä kertaa täällä ei oo koiria tullu lisää ja noi pikku-sheltitkin on jo oppinneet aika hyvin tavoille. Ihmiset on ikävä kyllä oppineet aika tarkoiksi noitten syötäviensä suhteen, joten meikäläisen on pitäny tyytyä lähes ihan vaan tavallisiin sapuskoihin. Ja kyllä sen näkee... Meikäläinen on melki pelkkää luuta ja nahkaa (vaikka emännän mielestä nyt hyvässä kunnossa. Hyvähän sen on kehu kun ite on tiemmä jollain laihiksella melkein jatkuvasti, eikä tulosta näy tulevan. Jos mä pääsisin vahtimaan sen syömisiä, niin takaisin että tulosta tulee)
Tänä jouluna en menny availemaan paketteja, kun tänne oli tullu taas paljon porukkaa, ja mä katoin parhaaks leipäillä makuuhuoneessa omassa rauhassa. Emäntä halus välttämättä ottaa jotain joulukuvia, ja mä inhoon tota poseerausta. Mutta olinhan mä siinä kun mä tiesin, että saan palkaks virolaista suitsumakkaraa. Se on sieltä sen entisen tervubabyn, Taran kotimaasta ja täytyy sanoo, että hyvää oli.
Harkkaamiset on jääny meikäläiseltä vähiin, jotain ihme tokottelua emäntä on vieny mut ehkä yhden tassun varpailla luettavat kerrat tekemään, mutta ei kuulemma agility oo mulle enää terveellistä, kun en osaa mennä muka rauhallisesti. Ei oo näköjään noi agilityn perusasiat vieläkään selvillä tolla emännällä....
Ja töistäkin mä oon aina välillä lintsaillu, mutta lenkeistä en. Nyt tammikuussa on kuulemani mukaan taas tieossa kolmen viikon lomamatka tonne mun kasvattajalle. Siellä on sentään semmosia ihmisiä (ainakin jotkut), ketkä mua ymmärtää. Eivät raahaa mua ulos jos on liian kylmä tai muuten arvioin että ei ole arvokkuudelleni sopivaa lähteä riekkumaan ulkoilmaan.
