Taas joulu

No kylläpä toi aika kiitää nykyään. On näköjään mennä heilahtanu taas yks vuosi mun kirjoituksista. Tällä kertaa täällä ei oo koiria tullu lisää ja noi pikku-sheltitkin on jo oppinneet aika hyvin tavoille. Ihmiset on ikävä kyllä oppineet aika tarkoiksi noitten syötäviensä suhteen, joten meikäläisen on pitäny tyytyä lähes ihan vaan tavallisiin sapuskoihin. Ja kyllä sen näkee... Meikäläinen on melki pelkkää luuta ja nahkaa (vaikka emännän mielestä nyt hyvässä kunnossa. Hyvähän sen on kehu kun ite on tiemmä jollain laihiksella melkein jatkuvasti, eikä tulosta näy tulevan. Jos mä pääsisin vahtimaan sen syömisiä, niin takaisin että tulosta tulee)

Tänä jouluna en menny availemaan paketteja, kun tänne oli tullu taas paljon porukkaa, ja mä katoin parhaaks leipäillä makuuhuoneessa omassa rauhassa. Emäntä halus välttämättä ottaa jotain joulukuvia, ja mä inhoon tota poseerausta. Mutta olinhan mä siinä kun mä tiesin, että saan palkaks virolaista suitsumakkaraa. Se on sieltä sen entisen tervubabyn, Taran kotimaasta ja täytyy sanoo, että hyvää oli.

Harkkaamiset on jääny meikäläiseltä vähiin, jotain ihme tokottelua emäntä on vieny mut ehkä yhden tassun varpailla luettavat kerrat tekemään, mutta ei kuulemma agility oo mulle enää terveellistä, kun en osaa mennä muka rauhallisesti. Ei oo näköjään noi agilityn perusasiat vieläkään selvillä tolla emännällä....

Ja töistäkin mä oon aina välillä lintsaillu, mutta lenkeistä en. Nyt tammikuussa on kuulemani mukaan taas tieossa kolmen viikon lomamatka tonne mun kasvattajalle. Siellä on sentään semmosia ihmisiä (ainakin jotkut), ketkä mua ymmärtää. Eivät raahaa mua ulos jos on liian kylmä tai muuten arvioin että ei ole arvokkuudelleni sopivaa lähteä riekkumaan ulkoilmaan.

Joulunjälkeiset tervehdykset

Hoh-hoijaa ollaanpa sitä nyt vietetty taas yksi joulunaika. Mulle oli jätetty jotain epäterveellistä syötävää, koska sain mahani kipeäksi, mutta onneksi se on nyt kunnossa jo. Ja voinpa tässä nyt mainita noista syksyn harkoistakin, että aika vähälukuiseksihan ne jäivät, mutta pääsin sentään joitain kertoja vähän tuulettumaan, eikä vaan noi sheltit. Mikä meikäläiselle mieluista, on se, että tuolla ulkona on lunta oikein kunnolla. Voi ihan huoletta piehtaroida ja kylpee, ah se vasta on hauskaa. Ja sitten on tietty hauska juosta ihan kunnon vauhtia noiden pikkutaniaisten yli kun eihän ne pysty tossa lumimäärässä lujaa meneen.... Muuten, tänne on ilmaantunut myös yks tervubaby. Emäntä on ihan tohkeissaan siitä ja se on tullu jo mun kotiinkin käymään. Onneks se Anne on vieny sen joka kerran pois. Kyllähän tää meno menis vallan villiks, jos täällä olis noi sheltit ja vielä tollanen tervutaniainenkin. Mä oon käyttäytyny tosi hyvin sen kanssa ja hain sitä leikkiinkin, mut eihän se mitään uskaltanu leikkiä. Emäntä väitti, että olisin menny jotain hevosenleikkiä, mutta en tod. koska olen koira.

Olin muuten ollut tosi kiltti, koska sain monia paketteja, vaikkakin emäntä on ne pimittäny johonkin. Opetin noille shelteille vähän tollasta joulupakettien avaamista silläaikaa kun ihmiset häipy mässäilemään tonne alakertaan. Ne jätti keittiön lattialle kokonaisen kassillisen paketteja ja minähän sieltä valkkasin tuoksuvimman ja löysinkin sieltä noita ihmisten herkkuja. Näytin sit shelteille miten paketti avataan ja myös miten ne karkkipaperit poistetaan siististi ja syödään sisälmykset. Saivat kokeilla yhdet karkit eteisessä ja minä käytin opetusvälineinä ne muut karkit. Sit ihmiset palasi ja alkoivat pitään kauheeta mekkalaa siitä yhdestä paketista, vaikka niille itelleen jäi monia sinne kassiin... Ja pistivät meidät kaikki koirat syömään jotain mustia tabuja. Olen varma että niistä mun maha meni sekasin... Saatiin me koirat sitten ihan omatkin paketit ja mä vähän autoin noita shelttejä niiden avaamisessa, kun ei ne oikein viel oppineet sitä avaamisen jaloa taitoa

Hyvää uutta vuotta, jos ei satuta tässä kirjoitteleen ennen sitä

Villiä touhua vihdoinkin

Jes, nyt on meikäläisenkin harrastuskausi alkanut vihdoin viimein ! Viikko sitten tapasin kaikkia vanhoja tuttuja tuolla JANKKin harkkahallilla ja kerrankin noi minikoirat jätettiin autoon ja minut otettiin sisälle, eikä laitettukaan sinne häkkiin heti. Mä näin heti siellä pihalla sen aussi-Pepun ja kromfo-Akun sekä sit mä näin myös sen aussi-Veetib. Vaihdettiin siinä sit vähän kuulumisia siellä hallilla, vaikka emännät jotain inisi, ettei saa pitää niin kovaa mekkalaa. No haloo ! Me ei sentään oltu nähty ehkä moneen vuoteen, kait siinä ny jotain on toiselle kerrottava. Huippujuttu oli se että mä pääsin agiradalle. Emäntää ajatellen oli rakennettu sellanen ihan yksinkertanen rata, jotta se kerkeis mua ohjata, mut kyl mä yhen kerran menin vähän omia reittejäni silti. ;D Tehtiin me jotain ihme paikallaanolookin siellä, vaikka mä meinasin kyl, et en rupee siel kököttään rivissä maaten. Mut emäntä kävi uudestaan anomassa niin makailin sit vähän aikaa, se emäntä tuli niin kovin iloiseksi tosta !
Nyt viime perjantaina sinne hallille ei sit tullukkan kun se Veeti ja me päästiin sit vuoronperään meneen aksaa. Oli oikein mukavaa. Emäntä ei vieläkään oikein muista, et sen on kerrottava mulle mihin se mut haluaa, jollen kerta saa ite valita reittejäni. Hyppelin muuten myös pari kertaa sitä sellasta toko-hyppyä.

Kaikenmoista on tapahtunut

On näköjään pikkusen tullut taukoa tähän kirjoitteluun. Näköjään yli vuosi.... Meikäläinen nyt saanut eläkepaperit, varmaan ton emännän laiskuuden vuoksi, vaikka se kaikille yrittääkin selittää, että syksyllä 2009 se ei halunnu mun menevän sisähallissa, etten mä riko itteeni. Hmpf..... miten niin rikkosin, kai mä nyt osaan kattoo eteeni. Välillähän ei aina pysty, jos tulee monenmoista käännöstä, niin on tietty otettava kurvit suoriksi. Mä oon joutunu siis ihan kuunteluoppilaan rooliin nykyjään ja sehän on yhtä tuskaa, koska mä osaisin ja emäntä vaan yrittää saada sitä Turkulaista shelttiä, joka jäi meille muka hoitoon, kulkeen agiradalla. On se kait jotain oppinukin kun siirtyivät kuulemma 2-luokkaan. Ja kyllä sitä sitten hehkutettiin, ei vaan oo senjälkeen tuloksia näkyny, siis hyviä.

Ja sitten tän vuoden keväällä aavistelin ikävyyksiä, kun emäntä alko tuleen kotiin ja sen vaatteissa oli selvästi jonkun pikkupentujen hajuja. Ja oikeassa olin.... Meille tuotiin yks toukokuinen ilta sellanen harmaa karvapalleroriiviö, joka alko heti omiin mun emäntää. No minähän sille jouduin muutaman kerran sanoon, ja emäntä suuttu MULLE !!! Minähän en asiassa väärässä ollut. Valotan tätä tilannetta vähän teille, niin ymmärrätte: Minä olin emännän rapsuteltavana ihan kaikessa rauhassa, niin se harmaa karvapallero, nimeltään Bess (kuulemma samaa rotua kun se Ziggy) työnsi nokkansa emännän syliin keskeyttäen mun rapsutuksen. Pakkohan siinä oli sille sanoo, että odottaa vuoroaan eikä etuile. Ja vähän samanlainen tilanne oli myös kun mun turkkia harjattiin kauniiksi. Eihän siitä mitään tuu jos meikäläinen on jonkun takkukasan näkönen sen takia että pallero haluaa kans harjattavaks. Joku järjestys sentään. Mut emäntähän ei tykänny mun järjestyksenpidosta ja lopetti hommat ja mäkätti mulle! :o. Pakko sitä Bessiä oli sit alkaa sietään, vaikkei se edes osaa leikkiä. Kerran mä yritin sitä hakee leikkiin, mut se juoksi vaan johonkin pensaan alle piiloon. Osaa se siis edes juosta ! Nyt onneks näin syksyllä emäntä on puhunu, että mä pääsen johonkin eläkeläiskerhoon. Saas nähä mitä semmonen touhu meinaa. Sinne ei ainakan noi alaikäset pääse mukaan !

Kuvat on muuten meidän kesäleiriltä tuolta Woollandiasta Somerolta

Vainu toimii

Mitäs mä sanoin ! Eilen ajeltiin taas sinne kentälle ja vaikka ensin luulinkin, että joudun kökkimään autossa taas koko illan, yllätyin iloisesti, sillä emäntä otti mut ulos autosta (muutenkin kun kävelylenkille) ja talutti (tai voi olla että mä talutin emäntää) agikentälle. Vähän on tässä pitkän tauon jälkeen toi ohjaus hakusessa tolla emännällä, enkä viittiny ihan kaikinajoin sitä odotella siellä radalla. Mutta ehkä ihan kehityskelpoinen on sekin Suvin puuttuessa.

Vappu on vietetty ja kuuma kesä tulossa

Meinaan jos vanhoja sananlaskuja on uskominen.... Meikäläiselläkin alkaa ilmeisesti tää hiljaiselo siirtyä menneisyyteen. Oon näes havainnu sellasen muutoksen, että emäntä on jo muutaman kerran ajellu tonne meidän vanhalle tutulle ulkokentälle ja ollaan päästy Ziggyn kanssa sinne mettiä tutkimaan ja vähän kentällekin juoksenteleen. Ekalla kerralla siellä oli niiiiin avaraa, eikä mitään tavaroita, toiselle kertaa oli meidän agiesteet sinne ilmaantunu, lupaavaa. Ja nyt viime söndaagina pääsin Suvin kanssa kurvaileen oikeen radalle. Tai oon mä muutaman kerran päässy aikasemminkin, mutta en omalle kentälle. Käytiin Hyvinkään hallilla maaliskuussa Suvin kanssa ja Hämeenlinnassa tos huhtikuun lopussa. Juha Karimäki oli muutaman hienon kuvan ottanut meikäläisestä Hämeenlinnassa (ja ehkä muutamasta muusta). Tässä meikäläisestä pari kuvaa ja lisää täällä: http://picasaweb.google.com/juhakarimaki

Heipatihei

Elämä rullailee taas aika mukavia latuja vaihteeksi. Emäntä on ruvennu hiukan viihtymään enemmän minunkin eikä aina vain sen mökin kanssa ja vienyt minua tonne meidän hallille hyppimään agiesteitä. En kyllä oo päässy mitään kunnon rataa meneen sen kanssa, kun ei se ilmeisesti pysty juoksemaan niin pitkiä matkoja, mutta on se jonkinlaisia pätkiä sentään päästäny mua meneen. Poikkeuksena täytynee mainita maanantai, kun pääsin meneen aika pitkään siellä radalle emännän kanssa, mut se halus vähän väliä leikkiä mun kanssa sillä patukalla ja mähän leikin ;D Kylläkin kerran emäntä vetäs sen patukan nin äkkiä tohon jalkojensa eteen, et mun hammas osu vähän sen verkkareihin ja nehän oli jotain sekundatuotetta, koska kuuluivat repeevän. Mut ihme ja kumma emäntä pysy ihan rauhallisena :O.
Ja muuten viime viikonloppuna mä näin Suvinkin pitkästä aikaa ja me mentiin sen kanssa kunnon rataa. Siinä oli kunnon meininkiä, mut siel radalla oli niin kevyet muurinpalikat, et ne lensi ja sit Suvi meinas etuilla mua kepeillä, joten ajattelin lähtee sen perään ennen keppien loppua, joten Suvi pisti mut meneen ne kaikki uudestaan ;( . Muuten oli tosi kivaa. Ja toisellakin radalla tuli Suvin mielestä kait jotain kommellusta alussa kun hyppelin sellasen mukavan aitasuoran vauhdilla. Sitä ei kait sit ollu sillain tarkotettu ihan kun kuulemma mulle tuli taas hyllyä lisää....
Mä epäilen muuten, että tää mun nykyinen luxuselämä johtuu siitä, että se Ziggy häippäs meiltä tässä joku aika sitten. Emäntä varmaan myi sen jollekin yhellä huoltiksella, kun se oli sillä reissulla hävinny ;D ;D ;D
Mun on ehkä ruvettava oleen tässä kieli keskellä suuta, ettei sama kohtalo iske tännekin...