Vainu toimii

Mitäs mä sanoin ! Eilen ajeltiin taas sinne kentälle ja vaikka ensin luulinkin, että joudun kökkimään autossa taas koko illan, yllätyin iloisesti, sillä emäntä otti mut ulos autosta (muutenkin kun kävelylenkille) ja talutti (tai voi olla että mä talutin emäntää) agikentälle. Vähän on tässä pitkän tauon jälkeen toi ohjaus hakusessa tolla emännällä, enkä viittiny ihan kaikinajoin sitä odotella siellä radalla. Mutta ehkä ihan kehityskelpoinen on sekin Suvin puuttuessa.

Vappu on vietetty ja kuuma kesä tulossa

Meinaan jos vanhoja sananlaskuja on uskominen.... Meikäläiselläkin alkaa ilmeisesti tää hiljaiselo siirtyä menneisyyteen. Oon näes havainnu sellasen muutoksen, että emäntä on jo muutaman kerran ajellu tonne meidän vanhalle tutulle ulkokentälle ja ollaan päästy Ziggyn kanssa sinne mettiä tutkimaan ja vähän kentällekin juoksenteleen. Ekalla kerralla siellä oli niiiiin avaraa, eikä mitään tavaroita, toiselle kertaa oli meidän agiesteet sinne ilmaantunu, lupaavaa. Ja nyt viime söndaagina pääsin Suvin kanssa kurvaileen oikeen radalle. Tai oon mä muutaman kerran päässy aikasemminkin, mutta en omalle kentälle. Käytiin Hyvinkään hallilla maaliskuussa Suvin kanssa ja Hämeenlinnassa tos huhtikuun lopussa. Juha Karimäki oli muutaman hienon kuvan ottanut meikäläisestä Hämeenlinnassa (ja ehkä muutamasta muusta). Tässä meikäläisestä pari kuvaa ja lisää täällä: http://picasaweb.google.com/juhakarimaki

Heipatihei

Elämä rullailee taas aika mukavia latuja vaihteeksi. Emäntä on ruvennu hiukan viihtymään enemmän minunkin eikä aina vain sen mökin kanssa ja vienyt minua tonne meidän hallille hyppimään agiesteitä. En kyllä oo päässy mitään kunnon rataa meneen sen kanssa, kun ei se ilmeisesti pysty juoksemaan niin pitkiä matkoja, mutta on se jonkinlaisia pätkiä sentään päästäny mua meneen. Poikkeuksena täytynee mainita maanantai, kun pääsin meneen aika pitkään siellä radalle emännän kanssa, mut se halus vähän väliä leikkiä mun kanssa sillä patukalla ja mähän leikin ;D Kylläkin kerran emäntä vetäs sen patukan nin äkkiä tohon jalkojensa eteen, et mun hammas osu vähän sen verkkareihin ja nehän oli jotain sekundatuotetta, koska kuuluivat repeevän. Mut ihme ja kumma emäntä pysy ihan rauhallisena :O.
Ja muuten viime viikonloppuna mä näin Suvinkin pitkästä aikaa ja me mentiin sen kanssa kunnon rataa. Siinä oli kunnon meininkiä, mut siel radalla oli niin kevyet muurinpalikat, et ne lensi ja sit Suvi meinas etuilla mua kepeillä, joten ajattelin lähtee sen perään ennen keppien loppua, joten Suvi pisti mut meneen ne kaikki uudestaan ;( . Muuten oli tosi kivaa. Ja toisellakin radalla tuli Suvin mielestä kait jotain kommellusta alussa kun hyppelin sellasen mukavan aitasuoran vauhdilla. Sitä ei kait sit ollu sillain tarkotettu ihan kun kuulemma mulle tuli taas hyllyä lisää....
Mä epäilen muuten, että tää mun nykyinen luxuselämä johtuu siitä, että se Ziggy häippäs meiltä tässä joku aika sitten. Emäntä varmaan myi sen jollekin yhellä huoltiksella, kun se oli sillä reissulla hävinny ;D ;D ;D
Mun on ehkä ruvettava oleen tässä kieli keskellä suuta, ettei sama kohtalo iske tännekin...

Yleisön pyynnöstä hiukkasen päivittelen tätä blogiani. On tullut niin pitkä tauko tähän, etten itsekään oikein muista mitä kaikkea on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, mutta hiukkasen jotain kirjailen. Ihan ensteks selityksenä tähän pitkään kirjoitustaukoon on tietty toi mun emäntä. Se nimittäin on tullut entistäkin oudommaksi jälleen. Se alkoi joskus tuossa elokuun näyttelyreissun jälkeen, ehkä syyskuussa tms. Asustelimme siihen aikaan siellä kesämökillä ja välillä siinä naapurimökissä kävi jotain tuttuja nukkumassa pari yötä tai sitten jotkut oli vähän päiviäkin siellä, mutta yleensä me vaan käytettiin sitä emännän nukuttelupaikkana, kun se kävi "kattomassa" telkkaria illalla. No, eihän se mitään siitä nähny, kun kuului selkeesti ottavan tirsoja siinä sohvalla. En tiedä oliko sitten siinä mökissä jotenkin outo se ilma, vai mikä ihme siihen emäntään meni, kun kerran se alko repiä sen mökin seinälautoja irti. Ja mä kyllä yritin Ziggyn kanssa juoksennella ympäriinsä ja estää sen outoja touhuja, mutta mitäs me koirat nyt sille sitten voitiin. Ei mitään. Niin se vaan pyysi lisää väkee sinne ja kaikenmoisia härveleitä ajeli siellä pihalla. Ihmiset hajotti mökkiä ja sit sellanen toooosi iso kaivaja kaiveli kuoppia (huom! ne oli aikas paljon isompia mitä mä kerkesin kaiveleen) ja mä jo kyllästyin vahtimaan niitä tulevia ja meneviä ihmisiäkin, kun niitä lappas kaiken aikaa siellä. Sitten sinne oli kerran ilmestyny myös pari sellasta erilaista miestäkin ja ne oli järjestäny meille koirille ihan älyttömän määrän kannettavia keppejä. Emännän mielestä me kyl kannettiin niitä väärään suuntaan, kun niitäkin se raahas vaan yhteen kasaan, eikä heitelly meille ollenkaan....

Ja tämmöstä touhua se piti siellä kaiken loppuvuotta, niin että mä en oo oikein päässy kisoihin eikä minnekään. Yhen kerran ollaan sentään kisailtu, mutta sinnekin ilmesty yht'äkkiä jotain alaikäsiä naperoita, jotka sotki sitä pihaa minkä kerkes ja emäntä leperteli niille minibelgeille ihan hirveesti. Mä olin melko järkyttyny, voitte uskoo sen! Nyt on sitten sellanen tilanne, että siel mökillä on sentään tehty uudet seinät ja kaikenlaista hommaa, ja ehkä se emäntäkin taas jotenkin rauhoittuu pikkuhiljaa, kun se on sentään muakin vieny hallille sillon tällön. Ja joskus siellä on ollu Suvikin, mut emäntä on varmaan senkin jotenkin eksyttäny, kun on ollu niin outo (siis emäntä). Mä kuulin huhua, että joulunaikaan voin nähdä taas Suvia vähän enemmän. Toivon syvästi, ettei toi emäntä taas sekoo, vaan pitää lupauksensa ja vie meitä koiriakin sinne harkkoihin. Tai onhan se muuten tota Ziggya kuskannu siellä radalla ja välillä se on ollu ihan onnellisena kun Ziggy on kuulemma menny jo aika hyvin (ei kovin uskottava juttu kylläkään). Mäkin oon päässy muutaman esteen hyppeleen sen kanssa, mut se on niin erilainen kun Suvi, että mun täytyy vaan mennä sen kanssa sellasia simppeleitä harkkoja. Ei ninkun mitään vaativuutta, mitä meikäläisenkin taitotaso edellyttäis.

Hauskat joulunpyhät ja toivottavasti joku unohtaa jotain syötävääkin meikäläiselle (kaiholla muistelen viime joulunaikaa, kun Suvi ja Antti jätti mulle sitä ihanaa kierrepullaa :o)

Tassutellaan taas

Vielä mahtui yksi lääkäriepisodi noiden lisäksi meikäläisen kesään, eli kyllä oli tapaturmien täyteinen kesä 2008. Kun saatiin toi kynsivamma kuntoon, niin kerkesin sentään Agirodussa kisaan, mutta sen jälkeen kun harkattiin, niin lähti palanen anturasta veke ja taas meikäläinen pistettiin saikulle. Nyt mä kävinkin sitten tapaamassa noita Eläinlääkäriasema Helmen lääkäreitä vuorostaan ja siellä pistettiin sitten antura kuntoon. Vihdoin viimein mä pääsin sitten kisaamaan noissa kotikentän kisoissa 9.8. ja vähän mua kyllä hengästytti. En meinannu millään pysyä Suvin perässä, mutta kun kaikkeni yritin nin kyllähän mä pysyin kuiteskin. Mä olin nyt kuulemma hyvä, kun odottelin lähtölupaa aitojen takana niin kauan kun Suvi mua kutsu. (vaikka mulle tuli vähän kiiruumpi, mut parempi olla sille mieliks, ettei se katoo taas pitkäksi aikaa jonnekin).

Nyt sitten viime viikonloppuna meikäläinen pakattiin autoon Ziggyn ja sellasen Disa-issikan kanssa ja Make ajoi meidät tän Suomen pääkaupunkiin ja jätti meidät sinne. Me sitten mentiin sellaseen veden päällä kulkevaan alukseen ja siirryttiin kuulemma Tallinnaan. Meillä oli passit ja kaikki. Mä muistelen kyllä hämärästi käyneeni joskus ennenkin siellä. Mut nyt oli erilaista, tai niin mä luulin. Mä näin siellä agilityesteet, mutta ei Suvia missään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että toi Ziggy pääsi sinne radalle ja sen jälken emäntä raahasi meikäläisen sellaseen näyttelykehään juoksemaan ympyrää. Ei mitään aitoja tai putkia tai muuta kivaa. Vaan hihnassa juostiin ja sitten semmonen naisihminen kävi vähän rapsuttelemassa ja taputtelemassa. Ilmeisesti musta meinataan tehdä joku terapiakoira, että ihmiset saa hyvän mielen kun taputtelevat mua. Emäntä oli kuitenkin yhtä hymyä kun se naisihminen (tuomari kuulemma) anto sille sellasen vaaleenpunasen nauhan ja jonkun pahvinpalan. Emäntä tiedotti kaikille että mä olen joku Tallinnan KV:n ROP VET. Outoa että tommosista kirjaimista voi olla nin ilonen. Ja kun mä teen nopeita ja omasta mielestäni oikein taidokkaita suorituksia agissa ja siitä tulee kirjainyhdistelmä HYL, niin siitä ei olla yhtään ilosia. Perin kummallista

Lääkäristä lääkäriin

Vähän on meikäläinen nyt tässä heikossa hapessa. Olen nääs joutunut sellaisten eläinlääkäreitten kanssa tekemisiin ja todennut, että melkein aina (nytkin kaksi kolmesta kerrasta) kun sellaisen eläinlääkärin näkee tulee tosi väsyneeksi. (ellei ole jo valmiiksi). Tässä jokunen aika takaperin, vietettiin vähän Tikrun ja Ziggyn kanssa kesäkauden avajaisia mökillä ja pistettiin ihan kilpajuoksuks useampaan kertaan siellä rantapolulla ja mökkien ympärillä. Mä sitten vähän jo hiljensin vauhtiani enkä menny enää niitten porukkaan, kun alko väsyttään. Sitten kuulin jossain vaiheessa kun emäntä huuteli mua ja tassuttelin sen luo, mutta sillon mulla oli vähän huono oli ja menin aika hitaasti sinne. Emäntä huolestu ja ne sen Marikan kans syöksy mun luo ja alko tutkiin mun suutani. Ja kuulin hämärästi, että ne soitteli sinne eläinlääkäripaikkoihin. Jonnekin ne ei päässy mut sitten tonne Vethausiin sitten lähdettiin. Se Marika ajoi ja täytyy sanoa, että en kysyis siltä, että tunteeko se Mika Häkkistä..... Mun oli pakko nousta kesken matkan istumaan ja tutkaileen, joko se hurja kyyti päättyy. Päästiin kyllä tosi nopeesti perille. No mä jo kyl kävelin ihan ite sinne lääkärihuoneeseen. Siellä oli sitten taas semmonen Anssi, jonka muistan hämärästi tavanneeni aikaisemminkin mutta silloin mua alkoi melko pian väsyttään ja näin kävi nytkin. Tää Anssi oli sitten emännälle kertonu, ettei mussa ole mitään selkeetä vikaa, mutta olis hyvä tutkituttaa mun sydän, kun olen kuulemma aktiivinen koira ;D. No emäntä teki työtä käskettyä ja tilasi ajan sellaselle kardiologille tonne HauMau:hun. Siellä mua ei ruvennu väsyttään , vaikka tapasin sellasen Taru Kangasniemen. Se laitto muhun kaikenlaisia johtoja ja hiero mua sellasella laitteella. Se olis ollu ihan mukavaa muuten, mutta piti seistä sellasella pöydällä ja mua vähän epäilytti koko touhu. Sinne Helsinkiin mua sit kuskaskin tuttu ja turvallinen Make-kuski. No tää Taru kerto sitten että mun sydän on erinomasessa kunnossa ja emäntä näytti tosi helpottuneelta.

No sitten seuraava lääkäri jonka tapasin oli taas sellanen Juha Virolainen ja se laitto mun jalkaan hienon punasen paketin, kun mun kynsi meni ihan vinksalleen, kun vähän yritin jarruttaa ottaessani frisbeetä kiinni. On ne niin heikkoja noi kynnet. Nyt mul on vähän aikaa tällänen hieno punanen paketti jalassa

Viikonlopun kuulumisia

Nyt olikin vallan outo viikonloppu. Oleiltiin vaan ihan kotimaisemissa eikä päästy minnekään kisoihin tai vastaaviin bileisiin. Itse asiassa meikäläinen jätettiin kotiin kaksin Ziggyn kanssa, eikä mitään tekemistä... No ajattelin vähän näyttää Ziggylle, että ei sitä aina tarvii odottaa valmista pöytään. Ja tuumasta toimeen. Lähdin tutkintakierrokselle keittiöön. Siel oli harmittavasti korjailtu kaikki herkut jonnekin piiloon, mutta vihdoin viimein haistoin lievää tomaatin tuoksua työpöydältä. Ja kun kohotin tassuni siihen pöydän reunalle niin juu. Siellä tönötti tomaattipussi täynnä herkullisia tomaatteja. Mut se oli laitettu ihan tosi kaus sinne pöydän takareunalle ja siinähän sitten meikä joutu tekemään ruokansa eteen töitä oikein kovasti. Siinä lensi yks leikkuveitti lattialle pöydän alle ja leikkuulautakin putosi melkein mun takatassulle, mut ehtisin hypätä sivuun. Sen jälkeen reitti olikin melko selvä ja just ja just yletyin siihen pussinkulmaan hampaillani. Hivutin sen sitten varovasti siihen pöydän reunalle ja otin paremman otteen pussista. Sieltä putosi joku tomaatti kyydistä, mutta jätin sit ne Ziggylle, kun se on nin pieni, ettei millään yltä työpöydälle omin avuin. Ja vein sitten sen pussin tonne kammarin lattialle ja nautiskelin siellä omassa rauhassani ne tomaatit. No sitten siinä olikin mukava lepäillä sen jälkeen kunnes emäntä kömpi takas kotiin. Mä menin sitä iloisesti vastaan mut jäin sit eteiseen, kun näin sen kävelevän keittiöö kohti. Ziggy tyhmänä juoksi sen kanssa keittiöön ja kuulin, kun emäntä alko kysellä, että kukas täällä on riehunu. Ja kun kurkkasin sinne, niin emäntä osotteli sormellaan sitä melkein mun varpaille pudonnutta leikkuulautaa (ajatteli varmaan että mitä vahinkoo se olis saanu aikaseks jos ois osunu). No koska se tuntui olevan huolissaan, niin ajattelin ilahduttaa sitä tempulla joka aina tepsii siihen. Meinaan saan aina palkkaa yleensä kun tuon sille jotain. Niinpä päätin, että haen sen tyhjän tomaattipussin kammarista ja vein sen sitten emännälle. Ja mä arvasin oikein. Emäntä rupes siitä hymyileen ja naureskelikin jonkun verran. Että kyl mä tiedän mistä se tykkää. Se unohti kyl sen palkkaamisen, mut varmaan taas ens kerralla palkkaakin tulee !