Heipatihei

Elämä rullailee taas aika mukavia latuja vaihteeksi. Emäntä on ruvennu hiukan viihtymään enemmän minunkin eikä aina vain sen mökin kanssa ja vienyt minua tonne meidän hallille hyppimään agiesteitä. En kyllä oo päässy mitään kunnon rataa meneen sen kanssa, kun ei se ilmeisesti pysty juoksemaan niin pitkiä matkoja, mutta on se jonkinlaisia pätkiä sentään päästäny mua meneen. Poikkeuksena täytynee mainita maanantai, kun pääsin meneen aika pitkään siellä radalle emännän kanssa, mut se halus vähän väliä leikkiä mun kanssa sillä patukalla ja mähän leikin ;D Kylläkin kerran emäntä vetäs sen patukan nin äkkiä tohon jalkojensa eteen, et mun hammas osu vähän sen verkkareihin ja nehän oli jotain sekundatuotetta, koska kuuluivat repeevän. Mut ihme ja kumma emäntä pysy ihan rauhallisena :O.
Ja muuten viime viikonloppuna mä näin Suvinkin pitkästä aikaa ja me mentiin sen kanssa kunnon rataa. Siinä oli kunnon meininkiä, mut siel radalla oli niin kevyet muurinpalikat, et ne lensi ja sit Suvi meinas etuilla mua kepeillä, joten ajattelin lähtee sen perään ennen keppien loppua, joten Suvi pisti mut meneen ne kaikki uudestaan ;( . Muuten oli tosi kivaa. Ja toisellakin radalla tuli Suvin mielestä kait jotain kommellusta alussa kun hyppelin sellasen mukavan aitasuoran vauhdilla. Sitä ei kait sit ollu sillain tarkotettu ihan kun kuulemma mulle tuli taas hyllyä lisää....
Mä epäilen muuten, että tää mun nykyinen luxuselämä johtuu siitä, että se Ziggy häippäs meiltä tässä joku aika sitten. Emäntä varmaan myi sen jollekin yhellä huoltiksella, kun se oli sillä reissulla hävinny ;D ;D ;D
Mun on ehkä ruvettava oleen tässä kieli keskellä suuta, ettei sama kohtalo iske tännekin...