Vähän on meikäläinen nyt tässä heikossa hapessa. Olen nääs joutunut sellaisten eläinlääkäreitten kanssa tekemisiin ja todennut, että melkein aina (nytkin kaksi kolmesta kerrasta) kun sellaisen eläinlääkärin näkee tulee tosi väsyneeksi. (ellei ole jo valmiiksi). Tässä jokunen aika takaperin, vietettiin vähän Tikrun ja Ziggyn kanssa kesäkauden avajaisia mökillä ja pistettiin ihan kilpajuoksuks useampaan kertaan siellä rantapolulla ja mökkien ympärillä. Mä sitten vähän jo hiljensin vauhtiani enkä menny enää niitten porukkaan, kun alko väsyttään. Sitten kuulin jossain vaiheessa kun emäntä huuteli mua ja tassuttelin sen luo, mutta sillon mulla oli vähän huono oli ja menin aika hitaasti sinne. Emäntä huolestu ja ne sen Marikan kans syöksy mun luo ja alko tutkiin mun suutani. Ja kuulin hämärästi, että ne soitteli sinne eläinlääkäripaikkoihin. Jonnekin ne ei päässy mut sitten tonne Vethausiin sitten lähdettiin. Se Marika ajoi ja täytyy sanoa, että en kysyis siltä, että tunteeko se Mika Häkkistä..... Mun oli pakko nousta kesken matkan istumaan ja tutkaileen, joko se hurja kyyti päättyy. Päästiin kyllä tosi nopeesti perille. No mä jo kyl kävelin ihan ite sinne lääkärihuoneeseen. Siellä oli sitten taas semmonen Anssi, jonka muistan hämärästi tavanneeni aikaisemminkin mutta silloin mua alkoi melko pian väsyttään ja näin kävi nytkin. Tää Anssi oli sitten emännälle kertonu, ettei mussa ole mitään selkeetä vikaa, mutta olis hyvä tutkituttaa mun sydän, kun olen kuulemma aktiivinen koira ;D. No emäntä teki työtä käskettyä ja tilasi ajan sellaselle kardiologille tonne HauMau:hun. Siellä mua ei ruvennu väsyttään , vaikka tapasin sellasen Taru Kangasniemen. Se laitto muhun kaikenlaisia johtoja ja hiero mua sellasella laitteella. Se olis ollu ihan mukavaa muuten, mutta piti seistä sellasella pöydällä ja mua vähän epäilytti koko touhu. Sinne Helsinkiin mua sit kuskaskin tuttu ja turvallinen Make-kuski. No tää Taru kerto sitten että mun sydän on erinomasessa kunnossa ja emäntä näytti tosi helpottuneelta.
No sitten seuraava lääkäri jonka tapasin oli taas sellanen Juha Virolainen ja se laitto mun jalkaan hienon punasen paketin, kun mun kynsi meni ihan vinksalleen, kun vähän yritin jarruttaa ottaessani frisbeetä kiinni. On ne niin heikkoja noi kynnet. Nyt mul on vähän aikaa tällänen hieno punanen paketti jalassa
